Retki Myllykylään, 17.6.2018
Kakskertaseura järjesti tämän kesän kotiseuturetken Myllykylään, Vapparintien molemmille puolille ulottuvaan saarien vanhimpiin kuuluvaan yhteisöön. Paikalla oli lähes 50 vierailijaa! Puheenjohtaja Jaana Majatie toivotti väen tervetulleeksi ja tutkija Kaarin Kurri valotti kylän monimuotoista historiaa 1400-luvulta alkaen. Myllykylässä on säilynyt entisen agraariyhteiskunnan leima, pellot ovat viljeltyinä ja kylän vanhat tilat ulkorakennuksineen edelleen paikoillaan lähes kokonaan. Aika on toki koetellut ja muutamia rakennuksia on menetetty, mutta kylällä näkyy nyt vahva tahtotila kulttuurihistoriallisesti arvokkaan ympäristön säilyttämiseen. Aktiivisella kyläyhdistyksellä on suuri merkitys kylän hengen ylläpitämiseen.
Retken puuhanaiset: Jaana Majatie seuran puheenjohtajana avasi tilaisuuden, Kaarin Kurri (keskellä) kertomassa kylän historiaa ja Ritva Nummiora toisena oppaana odottamassa vuoroaan
Retkeläiset jo lähes kaikki koolla
Vierailijoille tarjottiin vaihteleva kattaus kylän elämää, kylänraittia kävellen. Ylitalon, Alitalon, Keskitalon ja Vähätalon vanhoista taloista koostuvassa kylässä tutustuttiin aluksi tarkemmin 1800-luvun alkupuolen Alitalon ympäristöön. Tämän huonoon kuntoon joutuneen punamullatun talonpoikaistalon eri rakennuksia on uuden omistajan voimin kunnostettu kymmenkunta vuotta, alkaen hirsirunkojen kengityksellä ja osittaisella ulkovuorausten uusimisella. Lisäksi on tehty paljon maalausta ja päätalossa peräti 16 vanhan 6-ruutuisen ikkunan täydellinen kunnostus. Töihin saatiin, ammattilaisten lisäksi, pariksi vuodeksi onneksi restauroinnin opiskelijoita, joiden panos oli merkittävä. Sisätiloissa jouduttiin uudistamaan sähköt ja vesiputket, seinäpinnoille jätettiin hirsien päälle monet vanhat tapettikerrokset uusien puukuitulevyjen alle, jotka maalattiin. Tuvan mustuneet ja levyjen alle piilotetut kattopalkit otettiin nyt uudelleen esille ja peitettiin paperilla, joka maalattiin valkoiseksi. Seuraava omistaja saa sitten päättää josko vaikka haluaa sen tumman savutupatunnelman takaisin.
Alitalon julkisivu
Virvoketta helteiseen säähän Alitalon pihalla
Kuva sisätiloista
Keskitalo
Kylän vanhinta rakennuspaikkaa, Ylitalon ympäristöä, esitteli isäntä Esko Pajunen. Vierailijoiden joukosta tuli myös monia kommentteja omista kokemuksista perunoiden ja kananmunien ostosta talosta vuosikymmeniä sitten. Muisteltiin myös lehmien uintia Vapparin saarilta mantereelle, kun lypsäjiä ei kuulunut ajallaan!
Myllykylän raitin vanhaa kyläkeskusta talousrakennuksineen
Ylitalo ja sen ulkorakennuksia
Kylänraittia seuraillen tutustuttiin seuraavaksi siihen myllyyn, josta kylä on saanut nimensä. Vankassa kivirakennuksessa puron varrella on ollut monenlaista toimintaa vuosisatojen aikana, erilaisia vesivoimalla toimivia "tehtaita" ja vielä kalankasvattamokin 1960 -luvulla, ennen asuinkäyttöön muuntumista.
Vanha myllyrakennus uudessa kuosissa, asuntolana
Myllyltä suunnattiin läheiselle vanhalle aitalle. Tämän sortumaisillaan olleen aitan kulttuurihistoriallisesti merkittävää kunnostusta esitteli omistajatahon puolesta Matti Löyttyniemi. Restauroinnin ammattilaiset tekivät ensiluokkaista työtä ja aitta on nyt mukavasti maamerkkinä Myllykylään metsän kautta Kaerlan kylältä päin tultaessa.
Aitta, sisällä vanhaa esineistöä
Joitain vuosia sitten kunnostetun Myllypuron padon toimintaa valotti vesiasioiden asiantuntijana Osmo Purhonen. Pato toimii Kakskerranjärven vedenpinnan säätelijänä, suurilla sateilla vesi ryöppyää kuin Niagaran putouksilla, kuivina aikoina lirisee, tavoitteena on kuitenkin, että purossa on vettä kaikkina aikoina. Osakaskunta (ent. kalastuskunta) on viime vuosina kunnostanut puroa aktiivisesti mm. useita pohjapatoja tekemällä, jolloin veden virtaus on maksimoitu ja istutettu rapukantakin voi hyvin.
Myllypuro ja pato
Puron alkulähteellä, Kakskerranjärvellä, tutustuttiin kyläyhdistyksen kunnostamaan viehättävään uimapoukamaan, joka on kyläläisten aktiivisessa käytössä. Huomioitiin vielä läheinen keltainen komea talo, Vähätalo, saarien komeimman kuusiaidan takana. Auran Prunkkalan kirkon hirsistä kootussa talossa asui aikanaan ”Kakskerran keisarinakin" tunnettu Väinö Saario perheineen.
Kyläyhdistyksen kunnostama uimapoukama laitureineen
Vähätalo
Paluumatkalla kylänraittia pitkin oikaistiin puronvarren luontopolkua kaffepaussille Keskitalon vanhan saunan mutkaan. Myllykylän kyläyhdistys tarjosi pullakahvit (suurkiitos Maire Purhoselle, Ritva Hurrille ja Anna Mikolalle) ja sen lomassa kuultiin vielä asukkaan tarina entisajan saunomisesta ja puron vedenpinnan nostamisesta pikauintia varten (soitto mylläri Janssenille, että ottaisi padon ylimmät laudat pois joksikin aikaa!).
Kaffejonossa
Kaffepaussilta jatkettiin pellonreunaa Pitiskarintielle, osa väestä taisi jatkaa vielä puronvarren luontopolulla Vapparintien eteläpuolellakin. Se onkin maaginen paikka, parhaimmillaan loppukeväästä satakielien konsertoidessa.
Hanhenmarssia pellonreunaa kohti Pitiskaria
Loppuhuipennuksena antoisalle kotiseuturetkelle saimme vierailla Vapparin merialueen entisellä saarella, Pitiskarilla, seuran kunniapuheenjohtajan, arkkitehti Raimo Narjuksen perheelleen 60-luvun lopulla suunnittelemassa modernissa, luontoa ja paikallisia materiaaleja juhlivassa kesähuvilassa, jota esitteli Pauno Narjus. Arkkitehti itsekin, Pauno, selvensi ymmärrettävästi isänsä tavoitteita ympäristön ja talon suhteen, mm. näkymien ja valon merkitystä. Talon vieraanvarainen emäntä, Anja Narjus, kertoi paikan merkityksestä perheelleen ja esitteli osaltaan hänen ja miehensä yhteisiä suunnitteluprojekteja, kuten upeita kankaille painettuja töitä, aiheina Kakskerran ja Turun tärkeitä tapahtumia, esim. läksiäisjuhlat ponttonisillalla. Näistä kaikista olisi vieläkin iloa ja sapluunatkin lienevät tallessa?
Pitiskarin päärakennus kylpee auringossa
Pitiskaria sisältä 
Käsitöitä: kankaalle painettuja töitä 
ja Anjan esittelemä kynttilä 
Hieno oli tämä kotiseutuun tutustumispäivä. Seuraavakin on jo suunnitteilla...
RN